Joutsijärven kylätalo

Yli puolivuosisataa vanha Valtionrautateiden asemarakennus sai uuden elämän kylätalona. Kolmisen vuotta kestäneen saneeraustyön lopputulos palvelee kylän asukkaita vertaansa vailla olevalla tavalla.

Joutsijärven kylän värikkään sotahistorian yksi maamerkeistä on Kemijärveltä Sallaan vievän Kantatien varressa seisova keltainen asemarakennus, jossa toiminta alkoi vuonna 1942. Ankaran talvisodan jälkeisiin Neuvostoliitosta saneltuihin rauhanehtoihin kuului muiden muassa vaatimus uudesta rautatiestä, joka rakennettaisiin Kemijärveltä aina Kelloselkään, uudelle rajalle asti. Jatkosodan jälkeen Onni Ojaniemi sai tehtäväkseen rakennuttaa sekä Kemijärven keskustan että Joutsijärven kylän asemarakennukset – viimeisimpään hän jäi itse asemapäällikön virkaa hoitamaan. Täällä varttui Jaakko Ojaniemi, kylätalo-projektin puuhamies, joka otti tehtäväkseen kylän elinvoimaannuttamisen.

Ulkoseinät saivat ensimmäisenä virkeän ilmeen – saman keltaisen, rakennuksen historiaa kunnioittaen. Talon ympärille vuosien saatossa kasvanut rämeikkö raivattiin tiehensä. Sisäpuolen urakkaan oli mielekkäämpi tarttua, kun ulkopuoli näytti kutsuvalta.

–Tässä oli lippuluukku, tuolla asemapäällikön keittiö ja siinä lämmin makasiini, jonka tulisija on säilynyt, Joutsijärven kylätalo ry:n puheenjohtaja Ojaniemi puhelee. 

Joutsijärven kylän asukkaat olivat kaivanneet tilaa kokoontumiselle jo jonkin aikaa ja kun sitten viimein vanha koulu, jossa oli tullut silloin tällöin tavattua, myytiin lopulta pois, oli keksittävä jotain nopeasti. Kylätalolle olikin olemassa jo oivallinen paikka, joka kyllä vaatisi paljon työtä. Leaderiin oltiin yhteydessä heti ajatuksen alkuvaiheessa.

–Voi sanoa, että muuten olisi jäänyt toteuttamatta, Ojaniemi kertoo.

Ensimmäisiä lattioita auki revittäessä Ojaniemi ja kuusi muuta projektia pyörittänyttä kaveria mietti kuumeisesti mihin tuli lähdettyä mukaan. Kun osakokonaisuudet valmistuivat, alkoi usko kasvaa ja lopputulos siintää jo silmissä.

–Kun lattialaudoitukset saatiin valmiiksi, muistan ajatelleeni, että tämähän valmistuu. Pitää olla pitkää pinnaa, ettei keskeneräiseen työhön hermostu, Ojaniemi sanoo. Työ eteni, välillä laulamallakin, kun karaoke-laitteetkin saatiin asennettua paikoilleen. 

Kylätalon lukujärjestys oli ennen koronaa tupaten täynnä; maanantaisin kudontaa, tiistaisin jumppaa, keskiviikkona lavatanssit, torstaisin historiapiiri. Muuta ohjelmaa ovat tuoneet mukaan vierailevat perinneyhdistykset ja teatterit, jotka vetävät väkeä enemmän kuin sisälle meinaa mahtua. Eri järjestöjen hallitukset ja seurat ovat käyttäneet kylätaloa kokoustamistilanaan. Asukastupatoimintaan ja euron puuroaamiaisiin päästään toivon mukaan palaamaan pian takaisin. 

–Kun on tarjontaa tulee kysyntää!

Ojaniemi lisää, että kyllä parasta, mitä haja-asutusalueelle voi tehdä on järjestää mahdollisuuksia, jotka varmasti maksavat itsensä takaisin. Kun ihmisillä on virikkeitä, he pysyvät terveinä ja elämäniloisina.

Kylätalo on 99 prosenttisesti valmis ja pientä fiksausta suoritetaan aina silloin, kun huvittaa. Uusiakin projekteja Joutsijärven tienoilla on Ojaniemellä ja kumppaneilla jo mielessään ja ajankohdan ollessa oikea, otetaan taas Leaderiin yhteyttä.